Ydinkysymys: Jäikö nyt vahingossa tunteikkaasta musiikista suurin tunne puuttumaan?
lähettänyt Riina Kilpinen
Oululainen Grand Manoeuvre on varmasti saanut kuulla kyllästymiseen asti vertauksia takavuosien maailmanvalloitustoivoon Kemopetroliin. Ei se mikään ihme olekaan. Suomessa naisvokalistin vetämiä, englanniksi laulavia pop-yhtyeitä ei ole liian monta, joten vertailukohteiden puutteessa se Kemopetrol on vedettävä esiin. Husky Rescuekaan ei ole musiikillisesti vallan kaukana Grand Manoeuvresta.
Neljän miehen ja laulajattaren tekemä musiikki kuulostaa valmiilta paketilta, vaikka Everyday Miracles onkin bändin debyytti. Soitossa ei ole haparointia ja sovituksiinkin on panostettu sen vaatimalla hartaudella. Kuulas, kaihoisa laulu pelaa hyvin yhteen lempeän musiikin kanssa, mutta joitakin mitäänsanomattomimpia biisejä karsimalla levystä olisi saanut kompaktimman kokonaisuuden ilman turhia jaaritteluja.
Lähes kylieminoguemaisesti diskoilevat Before ja The Latest Greatest tuovat piristystä levyn hidastempoiseen tunnelmaan. Tunnelmalliset kappaleet ovat kyllä laadukkaasti tehtyjä, mutta ne jäävät silti kaikumaan hieman onttoina, eikä tavoiteltua riipaisevan koskettavaa tunnetta aivan saada irti. Sounds Like A Plan on Portisheadin tai Massive Attackin mieleen tuovalla sävellyksellä ja jousisoitinten nostattamana levyn toimivimpia raitoja. Radiosoittoa vaille valmis kappale on myös i/o, joka on Everyday Miraclesin helpoimmin aukeavinta antia.
Grand Manoeuvre on tehnyt siitä hienon levy, että mukana on hienovaraisesti toteutettua hilpeyttä melodraaman höysteeksi. Everyday Miraclesilla olisi saanut kaikesta huolimatta olla hieman enemmän sielukkuutta ja uskallusta.
http://www.vertigo.cd/index.php?option=com_content&task=view&id=3386
NOISE.FI: Grand Manoeuvre – Everyday Miracles (albumi)
lähettänyt Jarkko Veijalainen
Oululainen Grand Manoeuvre soittaa tunnelmallista ja vivahderikasta pop-musiikkia, jossa on sävyjä jazzista ja ripaus indie-henkeä. Musiikillisia vertauskohtia voisi olla kotimainen Kemopetrol ja Bristol-soundin mestari Portishead. Tiina Vaattovaaranviettelevän pehmeä ääntä voi verratta myös Beth Gibbonsiin. Bändi säväytti vuonna 2007 tasokkaalla demonauhalla, jonka The Latest Greatest Thing ja Before -kappaleet ovat tämän omakustannealbumin kantavia sävelmiä. Pääosin Jari Niemen säveltävät kappaleet ovat melko perinteisiä pop-raitoja, mutta tehokkaat sovitukset tekevät kappaleista lihaisia. Elevate Me -biisiä sävyttää Tiinan ja Jarin henkevä duetto. Monia kappaleita sulostutetaan jousisovituksilla, jotka eivät missään nimessä kuulosta muovisilta, vaikkakin ne ovat koneilla tuotettuja. Albumin onnistunein sävellysSounds Like a Plan nostattaa levyn jälkimmäisen puolen paremmaksi.
Harvemmin törmää yhtä tyylitajuiseen kotimaiseen pop-albumiin. Valtavirtaradiossa soitettuun perushuttuun verrattuna yhtyeellä on melankolista tyylitajua, josta monet voivat vain uneksia. On suorastaan huutava vääryys, ettei tätä bändiä ole vieläkään noteerattu etelässä. Kritiikkinä pitää mainita toisinaan puistattavasti 80-lukua muistuttavat synasoundit, mutta tämäkin on lähinnä makukysymys. Pienellä karsinnalla ja kappalejärjestystä muuttamalla Everyday Miracles olisi entistä koskettavampi kokonaisuus. Se kuuluisa kolmas erillainen biisi ja puuttuva radiohitti voisi nostaa tämän äännitteen välittömäksi klassikoksi.
http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=10156
Meteli.net
Lähettänyt Henri Turunen
Olen seurannut Grand Manoeuvrea mielenkiinnolla jo vuosia. Jo yhtyeen alkuaikoina soinnissa oli paljon koukuttavia trip hop -vaikutteita. Debyyttialbumi Everyday Miracles ikävä kyllä ei vastaa niitä odotuksia, joita olen omassa päässäni yhtyeelle kasannut. Sen siloteltu soundi ei onnistu piirtämään muistijälkeä ja yleisilme jää hivenen mitäänsanomattomaksi.
Yhtyeen ilme on muovautunut taitavaksi ja viileäksi popiksi, josta ei groovea puutu. Tarkka soitto ja sulava tuotanto ei kuitenkaan kanna pitkälle, sillä tarttumapinta on kaikesta tästä viileydestään jäässä. Sointi tuo mieleen Kemopetrolin kepeän popin, mutta samanlaisia hittejä oululaisbändi ei ole onnistunut luomaan. Kuin suoraan radioaalloille suunniteltu The Latest Greatest Thing kolkuttelee lähimmäksi täysosumaa.
Aina kun pitkäsoitto viivähtää trip hop -vaikutteissa meno on maistuvaa, mutta usein tunnelman rakentelu katkeaa latteaan pop-luritukseen. Tuntuu siltä, ettei bändi uskalla mennä tunnelmoinnissa tarpeeksi syvälle, vaan se yrittää myös viihdyttää kuulijaa koko ajan. Tästä jää kompromissin maku suuhun. Potentiaalia taitavalla bändillä on paljon, joten toiveikkaana odottelen tältä yhtyeeltä tulevaisuudessa särmikkäämpää ilmettä.
Desibeli.net 16.03.2009 – Everyday Miracles levyarvio
Kaleva 04.03.2009 – Haikea muttei musertunut
Forum 24: 26.02.2009: Outo lintu hevikaupungissa (.pdf)
Osakolainen 25.02.2009 Isosti liikkeelle
Noise.fi Grand Manoeuvre – Promo Singles (Promo)
Oululainen, vuodesta 2003 toiminut Grand Manoeuvre sekoittaa indie-keitoksessaan aineksia etenkin brittipopin perinteestä. Hitaahkot kappaleet ja Tiina Vaattovaaran kuulas laulu saavat lisämausteita hyvin valituista kosketinsoundeista. Kaikki on miellyttävän pikkunättiä ja etenkin demojen tapauksessa on harvinaista, ettei kappaleiden toteutuksessa ja tuotannossa ärsytä mikään. Ilmeinen vertauskohta Suomessa olisi Kemopetrol. Grand Manouvren tilanne on siis mainio. Tyylikäs biisivalikoima jättää kuitenkin vähän mitäänsanomattoman olon ja vaipuu pian unohduksiin. Kappaleet ovat toisaalta kivan hillittyjä, ja voimakkaampaa alleviivausta ja dynamiikkaa löytyy vain kolmikon päättävästä Light & Shadowsista. Laulussa on aksentti harvinaisen mallikkaasti kohdallaan. Grand Manouvre on siis osa-alueiltaan tasavahva ja valmiihko yhtye, mutta kuten niin usein, biisinkirjoituksesta puuttuu se todellinen terä, mikä nostaisi materiaalin massan yläpuolelle.
http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=7508
SOUNDI 04/2007
”Oulu assosioituu väkisinkin raskaaseen vääntöön, mutta Grand Manoeuvre on tuosta pohjoisesta ahdistuksesta mahdollisimman kaukana. Yhtyeen tyylikäs ja kaunis pop soi isosti ja ilmavasti, ja Tiinan lempeä laulu istuu musiikkiin hienosti. Vaikutteet löytyvät brittiläisen 90-luvun indien perimästä, kaikuja kuuluu etenkin yhtyeen itsensäkin mainitsemien Morcheeban ja Portisheadin eteerisestä popista.
Yhtyeen osaaminen ja vahva näkemys on ilmeistä, ja kaiken kaikkiaan kyseessä on erittäin valmis paketti. Erityisen onnistunutta on elektronisten ja akustisten äänien yhdistäminen saumattomaksi äänikuvaksi. Vaikka bändi on paikoin turhankin nätin ja siistin äänikuvan takia vaarassa lipsua tylsän puolelle, on demo tasokkaan kierroksen aivan kärkeä.”
GRAND MANOEUVRE: PROMO SINGLES
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo 12.03.2007
Oululainen tunnelmallista indiepop-maalailua soittava viisikko tuo mieleen pehmeämmän ja koneisesta kylmyydestä riisutun Kemopetrolin, lähinnä Tiina Vaattovaaran kuulaan laulun ansiosta. Elektroniset mausteet maistuvat tässäkin pohjoismaista melankoliaa taituroivassa yhtyeessä toki hetkittäin kalseilta, mutta soiton ja sovitusten pehmeys ja heleä kiireettömyys tekee kokonaisuudesta paljon lämpimämmän ja sympaattisemman. Ehkäpä siitä kylmyyden ikuisesta kauneudesta jää jotain samalla saavuttamatta, mutta mieluummin Grand Manoeuvren sympaattista pehmeyttä kuin koukutonta kalseutta, johon tällä saralla liian usein törmää. Kiivaudella hommaan voisi saada lisää koukkuja, mutta samalla se pehmeys saattaisi hukkua.
Hyvää: kuulaus, pehmeys, rauhallisuus, näkemys
Vieläkö jotain? No ehkä vahvemmat ääripäät voisivat kirkastaa joitain osasia. Toisaalta, tylyyden riski vaanii samassa karikossa.
http://www.vertigo.cd/index.php?option=com_content&task=view&id=1608&Itemid=148